Karonden pääelinkeino ovat taiteet, ja maittavat kasvisruoat sekä uskonnollinen pyhiinvaellus-turismi. Karonde on kuuluisa satumaisesta kauneudestaan, unelmamaisesta tunnelmasta ja sanotaan että jos Karondeen saapuu öisin, voisi kuvitella kulkevansa sadussa.

 

Karonden koko kylä sijaitsee metsässä. Metsän reunamilta lähtee maata viistävät puolapuiden kaltaiset riippusillat jotka kohoavat harmaanvihertävässä masentavan liejuisen metsän ensimetreiltä, aina syvälle metsän siimekseen, nousten yhä korkeammalle ja korkeammalle kohti puiden latvoja. Itse Karonden kaupunki on kaunis, ja mitä korkeammalle riippusillat käyvät, niiden rakenteet muuttuvat sirommiksi ja kestävämmiksi, huolitelluiksi ja kaikkialla puiden oksista roikkuu pitkiä seittimäisiä ohuita magian varassa sytytettyjä lyhtyjä. Karonde on kaunis, siro kaupunki, joka tervehtii puiden latvoja ja taivasta. Vaikka puolet Karondesta on rakennettu niin ettei sinne pääse ilman siipiä, on kaikki tärkein ja oleellinen riippusiltojen päässä ja helposti saatavilla. Kaupungissa asuu hyvin uskonnollista väkeä ja kaikkialla, kaiverruksissa ja kuvataiteessa näkyy Halakhe. Kaupunkilaiset huhuavat kovaan ääneen kuinka metsässä heidän alapuolellaan asuu paha jumala, ja toisinaan vapaa taikuus, pahuus ja pelko suorastaan huokuvat metsästä heidän alapuoleltaan. Ei siis ole ihme että Karonden väki on syvästi uskovaista ja rukoilee Halakhea apuun jokapäiväisessä elämässä.

 

Metsä Karonden alla on koskematonta aluetta jonne meno on kielletty. Metsän eläimet ovat syöntikelvottomia, mustia ja vapaan taikuuden saastuttamia. Karonden väki on kokonaan kasvissyöjiä tämän takia, pimeyden eläimet eivät astu jalallaankaan valoisaan Karonden kylään. Kukaan kyläläisistä ei astu jalallakaan alapuolisen synkän metsän syövereihin, eikä puiden latvustosta, korkealta kylästä näe alas metsään sankkojen lehtikerrosten ja tumman usvan vuoksi.

 

Se mitä kansa ei tiedä on tässä; Metsä on Pagarin alkuperäiskirkon koti. Musta magia ja pahuus jota siellä on harjoitettu vuosisatojen ajan, on levinnyt metsään ja tehnyt siitä kertakaikkisen asuinkelvottoman. Karonden paikallisten puheet siis pitävät paikkansa joissakin määrin. Metsä on niljakas ja tumma, ja sinne eksyy helposti, mikäli ei osaa seurata oikeita kivisiä patsaita jotka johdattavat Pagarin pyhään kirkkoon.

Kaupunkikuva

 

Karonden kaupunki on siroa ja sievää. Kaikki rakennukset on rakennettu puiden latvoihin ja oksat ja puut saavat kasvaa vapaasti asumusten läpi. Jokainen rakennus on rakennettu taidolla ja rakkaudella, ja niistä pidetään hyvää huolta. Kaupunki on lähes kokonaan skrewwien, keijujen ja haltijoiden asuttama, ja se näkyy kädenjäljessä ja taidokkaassa työssä jota kyläläiset harrastavat arkkitehtuurin ja taiteiden saralta. 

Alimmat asunnot on tarkoitettu kansalle joka ei omista siipiä, ja niinpä näitä kutsutaan 'jalallisiksi'. Isokokoisimmat asunnot ovat haltijoiden ja harvalukuisten ihmisten omistuksessa, pienemmät asunnot kuuluvat skrewweille, keijuille ja muille metsän olennoille ja nymfeille. Mitä korkeammalle mennään, sitä pienemmäksi ja sirommaksi asumukset muuttuvat. Karondessa ei ole harvinaista nähdä kauniita pieniä olentoja jotka elelevät puiden latvustoissa ja sen vuoksi asunnotkin ovat hieman kirjavia, kannattavat sen heimon elintapoja, keitä talossa asuu.

Aivan puiden latvustoissa on paikka jossa nuoriso viettää aikaansa ja jonne romanssia kaipaavat nousevat, ja onkin yleistä nähdä nuorison kuhertelemassa korkeilla puiden oksistoilla.

 

Turistit käyvät usein ihastelemassa Karonden hautapaikkaa, jossa kuolleet omaiset tuhkataan. Muistopaikka on hyvin kaunis, ihmiset ja keijut, haltijat ja muut olennot ovat koristaneet sen rukouksin ja tuhkat sirotellaan tuuleen. Itkevien ja surullisten kasvojen näkeminen ei täällä ole harvinaista, mutta kuitenkaan ei ole harvinaista että perheet käyvät muistelemassa rakkaitaan nauraen ja juhlien.